Thursday, April 13, 2006

Vanitas vanitatum et omnia vanitas

Paljon eli todella paljon kaikesta on silkkaa roskaa, eikä edes hauskaa roskaa, vaan pelkkää tuhlausta. Aivojen, ajan ja kirjojen kohdalla paperin, joka onneksi sentään on kierrätettävää. Mutta esimerkiksi, mitä hyödyttää julkaista tämänkaltaista jo valmiiksi kierrätettyä jorinaa Asterixista, kun oikeitakin sarjakuva-aiheisia tietokirjoja olisi tehtävänä vaikka kuinka paljon. Stemppiä vain Karjalaisen poliitikon uralle, jargonia hän osaa tuottaa jo kiitettävästi:

Keijo Karjalainen: Politiikkaa Asterixin maailmassa. Ajatus kirjat 2006.

Amerikasta on maailmalle levinnyt tapa hyödyntää satukirjojen ja sarjakuvien hahmoja mallintamassa mm. uskontoa, filosofiaa, talouselämää ja politiikkaa. Jos kirja on tehty huolella ja ajattelu viety tarpeeksi pitkälle asti, voi sarjakuvakin saada uudenlaista särmää lukijoiden silmissä.
Valitettavan harvoin näin tapahtuu, ja aivan varmasti näin ei tapahdu Politiikkaa Asterixin maailmassa –opuksen kohdalla. Siitä ei ole minkään sortin opinnäytteeksi, ei liioin filosofiseksi selitykseksi, saati sitten politiikan oppikirjaksi. Koko yli 200 –sivuisen kirjan asiasisältö mahtuisi vallan hyvin pariinkymmeneen sivuun. Kaikki muu on mutu-pohjalta tehtyä jossittelua ja kapulakielistä haparointia tyyliin “Asterix kutsuu omin päin Päälliköiden neuvoston koolle. Hänellä ei tavallisena soturina ole kuitenkaan siihen oikeutta, mutta varmastikin Asterix hoitaa asian virkatietä ohittamatta, koska on luonteeltaan tunnollinen.” Tämän yhden kerran tekisi mieli sanoa, että “hei, tämä on VAIN sarjakuvaa!”
Kirjan ensimmäinen perusvirhe on unohtaa sarjakuvan tekijät tyystin. Ei ole mahdollista saada mitään konkreettista irti vain listaamalla juonista samantyylisiä kohtauksia ja yksittäisiä hahmoja, jotka ehkä kenties jos voisivat tuota vaikuttaa jotenkin mikäli jatkossa tapahtuisi seuraavaa... Tämäntapaista “analyysia” on kirja täynnään. Ei minkäänlaista tietoa Uderzosta ja Goscinnysta, heidän harrastamistaan anakronismeista ja kulloisenkin albumin tekoajankohtaan kuuluvista viittauksista. Ei edes mitään tietoa todella olemassaolevista Antiikin Rooman saati Ranskan nykyisistä laeista. Oikeudenkäyntien irviminen on sentään yksi kantavista motiiveista läpi koko Goscinnyn tuotannon. Asterixien lukeminen alkukielellä olisi ollut vähintä pohjatyötä tämänkaltaisen kirjan tekoon. Todennäköisesti Karjalainen ei osaa ranskaa riittävän hyvin, hän turvaa kaikessa vain suomentajien tulkintoihin. Tällöin olisi ollut kohtuullista edes mainita heidän nimensä.
Miksi sitten ylipäänsä edes tehdä kirjaa Asterixin maalmasta, ja ennen kaikkea mitä ajatusta on julkaista sitä kaikelle kansalle, kun blogitkin on keksitty? Miksei Karjalainen voinut kirjoittaa sarjakuvasta, jonka maailmaa hän itsekin ymmärtäsi paremmin, esimerkiksi “Politiikkaa Mämmilän maailmassa”? Tekijän omasta päästään veistelemä Politiikkaa Asterixin maailmassa on tahattoman huumorin oppikirja, joka ei naurata.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home