Wednesday, April 05, 2006

Oletettua nuorempi manner

Ilta-Sanomien infolaatikko uudistaa tunnettua historiankirjoitusta: "Suomalaiset vai ruotsalaiset juuret? Presidentti George W. Bushin esi-isäksi todettu Måns Andersson saapui vuonna 1940 Delawareen Kalmar nyckel -laivalla, joka kuljetti suomalaisia ja ruotsalaisia etsimään parempaa elämää uudelta mantereelta."

Kävin katsomassa hiukan peruskaavasta poikkeavan jenkkitrillerikomedian ja kirjoitin siitä arvion SUEen:

Härkätaistelija (The Matador). USA 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus Richard Shepard. Pääosissa Pierce Brosnan, Greg Kinnear, Hope Davis, Philip Baker Hall. 96 min.

 Jos on kerran kantanut harteillaan maailman kuuluisimman agentin roolia, on James Bondin leima lyöty kasvoihin loppuiäksi. Härkätaistelijan käsikirjoituksessa Brosnania on varmasti kiinnostanut mahdollisuus pistää 007-visio läskiksi, ja siksi hän innostui rahoittamaan Shepardin elokuvan.

Brosnan esittää Julian Noblea, “tosielämän Bondia”. Julian on moraaliton, yksinäinen, alkoholisoitunut ja henkisistä ongelmista kärsivä tappamisen ammattilainen, jolla ei ole mitään kiinnekohtia tavalliseen elämään. Sellaisen tarjoaa hänelle epäonninen myyntimies Danny (Kinnear), jolle Julian pääsee brassailemaan murhaamistaidoillaan. Miesten välille syntyy omalaatuinen ystävyyssuhde, jonka voi aavistella kuvien välissä olevan hieman enemmän kuin pelkkää ystävyyttä.

Palkkamurhaajan karisma viehättää naisia, mutta jo elokuvan alussa Julian näyttää kulahtaneelta gigololta, jolle edes irtosuhteet ympäri maailmaa eivät enää tuota iloa. On ilmeistä, ettei härkäpäinen Julian ole koskaan lopullisesti tiedostanut mikä hänen identiteettinsä todella on. Tavis-Dannyn seura iskee paremmin kipinää kuin maksettujen vosujen kanssa hengailu.

Elokuvan kliseinen alkupuoli ei erityisemmin vakuuta, vaikka Brosnan selvästi nauttiikin sikailijan roolistaan. Kun Julian alkaa möhliä keikkojaan, työnantaja pistää hänet poistolistalle. Hädässä Julian päättää tietenkin turvautua Dannyn apuun.

Härkätaistelija ei vedä vertoja Pedro Almodovarin samannimiselle klassikkosatiirille, mutta tietyt oudonhilpeät hetkensä tässäkin on. Salamurhaamisen vertautuminen kaapista ulostuloon on varsin erikoinen juoniratkaisu. Silti äijäilyn ja machoilun pilkkaamisesta olisi voinut saada enemmänkin irti. Dannyn ja tämän vaimon (Davis) sentimentaaliset perhekohtaukset eivät oikein sovi kokonaiskuvioon.

2 Comments:

Blogger Juri said...

Lukeeko Iltatiedossa tosiaan "1940"?

3:26 AM  
Blogger Vesa said...

Jepp, on kuutonen kiepannut nurinpäin...

2:31 AM  

Post a Comment

<< Home